Ensimmäinen kerta

Moikka taas! Nyt innostuin kirjottamaan ensimmäisestä kerrasta hevosen selässä. Kuvamateriaalia minulla tästä nyt ei ole, mutta kuvia tulee nyt Pollysta ja muista hevosista.

                                                      joku päivä 2006

Muistan, että oli todella tuulinen ja siksi aika kylmä keli. Olin tullut kummilleni yksin iso-siskoni kanssa ja kummini taisi ilmoittaa ruokapyödässä ollessamme, että jos halutaan voidaan kokeilla hypätä hevosen selkään. Pian olinkin Eira-shettiksen selässä ja siskoni oli Isabella-pv selässä. Myöhemmin päin olen kuullut, että nauroin sekä pelkäsin samalla. 

Seuraavana päivänä halusin taas ratsastaa, mutta sainkin ison Isabellan.
Silloin olin kuullemma halunnut vessaan heti kun olin hypännyt selkään. Sitten minun alleni vaihettiin Eira.

 Kolmantena päivänä emme kerinneet ratsastaa, mutta pistettiin heiniä hevosille. Minä olin antanut hevosille yhden heinänkorren. Enhän minä nyt voinut tietää kuin paljon Eira syö! Sehän oli niin pieni ja pullea. 

Seuraavana kesänä ratsastin taas Eiralla. Halusin joka kesä mennä kummille.

 2010 tutustuin minun parhaasen kaveriin Unnaan ja hänen ansiostaan olen alottanut säännöllisen ratsastuksen ja ilman häntä en varmasti olisi tavannut minun ihanaa pullaponia Pollya. Mutta siis kun olin aloittanut ratsastuksen koulussa ja kun hallitsin hevosen kaikissa askellajeissa pääsin kummin luona ratsastamaan Isabellalla. Isabellasta tulikin puoliksi oma hevoseni, mutta 2012 se jouduttiin lopettamaan :(  Isa oli loukannut jalkansa tarhasta kintereen alapuolelta ja se jouduttiin lopettamaan seuraavana päivänä.

 Koulussa itkin aivan valtavan paljon ja sitä pahensivat pojat, jotka muuntelivat tyttöjen muistokirjotuksia taululle. Pari päivää ennen tätä minun gerbiili Mauno oli myös kuollut. Nyt minulla on kohta kuitenkin Isan varsa Musti. Varsa sekään ei enää ole vaan jo 5v. Musti asustaa onnellisesti kummini luona naapureiden hevosten Amina-ponin ja Elmeri poitsun kanssa. Pietu on myöskin, mutta tällä hetkellä se on ongelmahevostallissa kummini kaverin kaverin luona. Pietu kävi vaaraliseksi ja kummini ei sitä voinut lopettaa, joten avuksi tuli Saana.

Kuvia ei nyt ollut kummin luota, sillä niitä ei ole puhelimessa eikä koneella ja kamera on siskoni luona, joten en voi niistä laitta. Kysymys kuuluukin onko kamerassanikaan kuvia? 

Mutta mitä piditte? Postaus meni enemmänkin lyhyeks ratsastushistoriaks, mutta nyt on sekin tehty :)